Blogissani vierailevat henkilöt näkevät kuvauksesta vasemmassa yläreunassa, että olen naispuolinen ihmislapsi. Jos minua alkaa vaivata jokin, kuten päänsärky, lihassärky, voimattomuus,  yletön väsymys, diagnoosi on auttamatta ”solet raskaana”.
Totesin eräänä aamuna kavereilleni, että olin voinut herätessäni pahoin, mahaan koski, ja muutamia muita oireita. Tiesin heti mikä olisi vastaus, kun vain sulkisin suuni. En ollut ajatellut asiaa ennen kuin rupesin pulputtamaan ongelmiani, että ainoa mitä tilanteestani voisi sanoa, on että olen raskaana. 

Paitsi kavereilta, myös terveydenhoitoalan ihmisiltä tulee aina ensimmäisenä ehdotuksena raskaus. Soitan kouluterveydenhoitajalle ja totean että taitaa olla hemoglobiini pohjassa ku väsyttää, voisinko tulla tarkistuttaan? Puhelimesta kuuluu ennen ajanvarausehdotusta ”onko mahdollisuus että olisit raskaana?” Ymmärrän toki, että se on helpoin tie ulos kaikesta, ja ensin kannattaa kokeilla se ennen kuin aletaan miettiä onko kilpirauhasissa vikaa vai jossain munuaisissa, mutta hei, ihan totta. Itsehän minulle ehkäisyvalmisteenkin olet määrännyt!

Terveydenhoitajien raskauskyselyt ymmärrän, se on heidän työnsä, mutta kavereiden raskausmääritelmät ovat lajinsa huippua. Aivan, kaverini tietävät että seurustelen, ja ollaan molemmat siinä iässä, ettei mitään teinejä enää, ja lapsentekohommia oletetaan harjoitettavan. Kuitenkin he tuntevat minut myös niin, etten ole mikään hulttiotyttö, joka unohtaa ehkäisyn (tai ”unohtaa” ehkäisyn) ja paukahtaa paksuksi ja vakuuttaa kaikille että joo joo, pillereiden läpi. Miksi siis, kun kysyn että miksi huimaa ja nälättää ja on huono olo, sanotaan että PAKSUNA eikä esim ootkos syöny milloin viimeksi?

Merci, Abbeliini (not knocked up.)