Vielä runoja tälle illalle. :)

Mulla on semmonen härö tunne että jotenki oon muutamalle harvalle lukijalleni selityksen velkaa`? :D Eli suurin osa (lue, kaikki) näistä -varsinkin uudemmista- runoista on sydämensärkyistä ja rakkauden katkeroittamaa tekstiä, joka johtuu -yllätysten yllätys- pojasta. Pieni osa teksteistä kertoo muusta kuin rakkaudesta. Nämä on mitä on, lukekaa ja kommentoikaa. Jos pystytte, nauttikaa. :)

Tiedäthän,
että olisi helpompaa
jos vain sanoisit suoraan?
Tiedäthän,
että auttaisi paljon
jos olisit selkeämpi?
Tiedäthän,
että molempien elämä helpottuisi
jos et olisi niin salaperäinen?
Tiedäthän,
että sinulla on jo minut,
sinulla on minun sydämeni,
sinulla on minun rakkauteni.
Tiedäthän,
että tässä odotetaan nyt
sinua.

***

Sydäntä särkee.
   Ibuprofeenia!
Ei auta, sitä särkee.
   Parasetamolia!
Ei, ei se tepsi.
   Buranaa!
EI! Ei se helpota tätä.
Sydän on mennyt rikki.
   Laastari?
Ei.
Ehei.
Jotain isompaa.
   Tikit?
Jotain isompaa.
Rakkautta.
Maatakaatavaa rakkautta.
Vain särkynyt
voi tulla ehjäksi, sanotaan.
Sitähän tässä odotetaan.
Ehjäksi tulemista.

***

Sanasi korvissani.
Pehmeä kosketus niskassani.
Lempeä ääni vetää minut pois
pois todellisesta maailmasta.
Tuoksusi. Sanasi. Äänesi.
Sinä.
Lopetetaan leikki.
Avataan silmät.
Katso minua.
Tältä varmaan tuntuu taivas.

***

Lakon uhka.

En saisi ikävöidä sinua,
mutta silti
silti on ikävä.
Ruskeita silmiäsi
Hiljaista ja tummaa ääntäsi
Hiustesi väriä
Ihosi tuoksua.
Sattuu ihan pirusti
ajatella sinua.
Mitä meillä olisi ollut.
Tunsitko saman.
Oliko se
  leikkiä
  tunteita
  vai ystävyyttä.
Sydän
tekee lakon.
Ei jaksa toimia
kun mulla on niin

ikävä sua.

***

Uhma

Tunnen sen.
Tunnen kuinka jokin riehuu sisälläni.
"Ei voi olla totta!
Vittu vittu vittu!"
Se kiljuu.
Tunnen uhman sisälläni.
Melkein pakonomainen tarve vastustaa
kaikkia
ja kaikkea.
Ajatellessani sinua, uhma kasvaa
ruokkii itseään vihalla
kunnes kuolee suruun.
Ja pian
Sama toistuu uudelleen, uudelleen, uudelleen
kunnes olen liian väsynyt jatkamaan.

***

Edellinen oli tosiaan mustana  perjantaina kirjotettu, ja se perjantai mustin koko kesänä. Yheksäs heinäkuuta tuntu että koko elämä loppuu.

Seuraava on jotain muuta kuin rakkausrunoa. Harvinaista. :)

***

Kesä.

Pilvet näyttävät raskailta;
kuin roikkuisivat teräsvaijereissa taivaankannesta.
Teräsvaijereiden välistä pilkistää aurinko,
mutta ilmassa tuoksuu sade.
Koivun ja pihlajan tuoksut
peittävät sen lähes alleen. Kun astuu metsään,
suopursu valtaa tajunnan.
Silloin voi melkein kuulla,
kuinka kissankellot soivat hiljaa tuulessa
tai kun kettu jolkottaa hiljakseen polulla.
Tunne kesä.

***

Näihin kesänmuistelutunnelmiin lopetan nyt, ja lisää tekstiä kunhan joutaa. :)