Yöllä et meinaa saada unta, pyörit kuumissasi sängyssä ja kelaat päässäsi seuraavaa aamua, johon on jäljellä enää muutamia tunteja. Hillakuumeissasi mietit mihin syhkäät aamutuimaat, ennen kuin muutaman kilometrin päässä asuva naapuri herää myös metsälle.

Hillastus on visua ja kateellista hommaa. Siinä saattaa metsän mies jopa katkeroitua kun kännykkään nasahtaa kuva kaverin komeasta hillasaaliista. Hyvästä hillapaikastahan ei kovin monelle kuuluteta, korkeintaan niille jotka ovat sinulle joskus ohjeita tai omia hillojaan antaneet, eli yleensä vanhemmat ja isovanhemmat.

Hillalle ei enää nykypäivänä monen varsi taivu. Nuoriso kykkii mielummin tietokoneidensa ääressä, heidän vanhempansa ovat suureksi osaksi kaupunkilaistuneet ja eläkeläiset saattavat olla jo siinä iässä että suolle ei parane mennä rämpimään, ainakaan ilman nitroja ja puhelinta.

Muurain on arvokas marja, jota ei moni mielellään metsään jättäisi mätänemään. Hillakilosta maksetaan kymmenkunta euroa ja myydään eteenpäin neljällätoista. Siinä olisi monelle nuorelle hyvä taskurahan paikka, eikä aikuinenkaan varmasti pahastuisi muutamasta kymmenestä lisäeurosta. Hilla on yksi monista lapin kulta kimpaleista, joita saa tänäkin kesänä metsästä ihan hakemalla hakea.

Kuumeissani minäkin suunnittelen pitkälle yöhön kartan ja toisen marjamiehen kanssa mihin muutaman tunnin päästä lähdetään.