Runoja siis jälleen. Olisin iloinen jos kommentoisitte näitä runoja, rakentava palaute on aina kivaa. Amislukion kolmannella äikän kurssilla on analysoitu (? :D) runoja, mutta omiaan on aina vähän hankala syvemmin tutkistella. Jos joku tähän hullun hommaan ryhtyy, voi tännekkin kertoilla, ilolla kuulisin mitä assosiaatioita tai tulkintoja teksteistäni syntyy.

***

27.7.-10

Minulla on kauhea tunne
että tämä oli tässä.
Että oletkin löytänyt
elämäsi rakkauden.
Luulin että minä olisin ollut se.
On vaikeaa olla näin turta,
ja itkeä rakkaudelle.
Kaikki tuntuu niin turhalta
että haluaa kuolla siihen paikkaan-
Tuntuu surulliselta ajatella
sitä mitä meillä olisi ollut,
Tuntuu kivuliaalta ajatella ollenkaan.
Napsautan levystä
vielä kolme aspiriinia käteeni
ja huuhdon ne alas.
Ehkä kipu hellittää.

***

28.7.-10

Minusta on surullista,
että lopussa kaikki olikin
sinulle pelkkää peliä.
Suomin itseäni siitä,
mitä sinä olet tehnyt.
Minusta on surullista
nähdä millaiseksi olet muuttunut.
Minusta on surullista
että syytän itseäni,
vaikka sinä
olet jutun kusipää-roisto.
Minusta tuntuu
että olet vienyt minulta kaiken.
Sydämen, unelmat, järjen.
Surullista että olin ainoa
joka pelasi tunteillaan.
Tyhmä kun olen.

***

Save you   /13.9.-10

En. halua. hengittää.
Pelkään jatkaa tätä päivää
pelkään antaa ajan lipua huomiseen.

En halua hengittää.
Pelkään että elämä loppuu
vaikka sitä haluaisinkin.

Tahdon elää
ilman vastuuta
ja huolta.

En halua hengittää,
yksin.
Sinun hengityksesi,
minun hengitykseni.

***

Kallion reunalla   /13.9.-10

Sanotaanko vaikka niin
että en halua jatkaa.
Tahtoisin jäädä tähän,
jättää kaiken kesken.
Ottaa teidät mukaani
ja heivata vittuun kaiken muun.
Lennetäänkö autiolle saarelle paperilennokilla,
paistetaanko makkaraa kuun valossa?
Vedetäänkö päiväkännit,
ja unohdetaan vastuu?

***

Paskalle ihmiselle   /15.9.-10

Olet tehnyt virheitä
ja niitä ei ole unohdettu
vaikka erheellisesti luulet niin.
Virheitäsi puidaan
vielä pitkään
virheistäsi puhutaan
vielä monesti.

Olet hullu
tai tyhmä
jos luulet että
unohdamme kaiken
ilman että sinun
tarvitsee sanoa
tai tehdä
mitään.

***

Älä vihaa minua.
Ole niin kiltti.
Siinä on jo
tarpeeksi kestämistä,
kun minä vihaan minua.

***

Olen kuin tyhmä lapsi.
Uskon ihmisten hyvyyteen sokeasti.
Uskon että jonain päivänä vastaan
kävelee elämäni rakkaus.

Uskon että elämä voi olla kuin satua
ja uskon että jonain päivänä
unelmieni prinssi pelastaa
minut tylsältä biologian tunnilta.

Uskon rakkauteen.
Annan ihmisten leikkiä tunteillani,
pelata niillä
kuin olisivat
merkityksettömiä.

***

Minä. Haluan. Sinut.    /30.9.-10

Haluan sinut,
en ketään muuta.
Haluan rakkautta,
onko se liikaa vaadittu?
Haluan parisuhteen
haluan olla rakastunut.
Haluan olla kadehdittu
haluan olla pinnallinen ja kaunis.
Minä. Haluan. Sinut.
Ainoan
jota todella rakastan.
Minä. Haluan. Sinut.
En. Jaksa. Elää
ilman sinua.

Väsynyt elämään
ilman sinua.

***

Niin paljon vuoksesi     /30.9.-10

Joskus en saanut yöllä unta
koska mietin niin paljon sinua.
Sitten katosit mielestäni
kunnes ilmestyit taas.
Minä..., minun vikani.
Itse aiheutettua tuskaa.
Ikävöin sinua
olet minulle huume.
Kaikki on hyvin kun olet siinä
mutta kun olet poissa...
Varsinkin yöt
ovat helvettiä.
Itken, ikävöin, valvon.
Aamulla väsyneenä
katsomaan josko olisit koulussa.
Ei ole enää terveellistä
mutta en halua päästää irti.

Et edes rakasta minua,
ja silti kärsin niin kovin vuoksesi.

***

Hävyttömän pitkä postaus tuli, pelkkää runoa. :) Arkistoissa on varmaan vielä vanhaa materiaa, mutta olkoon, uusia runoja pöytään. :)

Huomenna alkaa amisjakso amisluokiolaisella, joten postausten määrä voi hyvinkin lisääntyä, kun aikaa liikenee muuhunkin kuin lukiohommiin. :) 

Ainiin, äitee ja sisko meinasi raahata minut torstaina sumpaamaan. Zumbaamaan siis. Oon kyllä periaatteessa tsumpaa vastaan, mutta kai se häätyy, kun nyt on ylimääräinen liikunta kortti josta on maksettu viiskymppiä, ei sitä hukkaankaan raski heittää. Kiva mennä kokkituntien jälkeen vielä tunniksi sumpaileen. I'll let you know how it ended. :D 

 

Jebou.