Mutta kenen kädestä?

Ahdistaa.

En ole saanu tehtyä mitään.

Huivi on kesken. Ja runokirja.

Koulu on vähän retuperällä, keskityn aina yhteen isompaan tehtävään yhdessä aineessa, enkä ehdi tehdä niitä pikkutehtäviä muista (lue, piti kirjottaa äidinkielen tekstitaidonvastaus enkä jaksanu tehä ruottia tai historiaa)

Huomasin noudattavani vähähiilihydraattista ruokavaliota, jotta sopisin paremin yhteiskuntaan ja yhteisöön, jotta olisin kuten muutkin.

Huomasin  että olen ihan turhan läheisriippuvainen.

Ja että olen ihan vähän turhamainen.

Ajattelen nykyään itseni muiden silmin, erityisesti muutaman ihmisen: olinko liian äänekäs, nauroinko liian kovaa? Huomasiko hän että olin laittanut hiukset uudella tavalla? Olenkohan minä ärsyttävä?

Ystävyyssuhteet.

Etten saa kesätöitä. Jos en saa, niin menen seurakunnan nuorisotoimistolle ja sanon että bookatkaapa minut mahollisimman monelle leirille ettei tarvi itkeä töitä.

Ahistaminen.

En ymmärrä miksi keuhkotaan siitä että TV2:sen säätoimittaja Matti Huutosella (vaikukasoli) ei ole kenkiä jalassa.

Merci, Abbelsiini.