Kevät.

Tunteiden lämpiämisen aikaa.

Kuulemma. Itsehän pölähdin seurustelusuhteeseen marraskuisena yönä. Kai me ollaan nyt sitten onnellisia ja rakastuneita, kun on tämä kevätkin.

Suurin osa kavereistanikin on jo seurustelusuhteessa. Ja sitten on niitä jotka eivät ole. Ne on fiksaantuneita sen miehen/naisen hankintaan. Kannattaako se? Ehdottomasti ei. Jos jokin on tullakseen, se tulee. Ei sitä niin voi ajatella, että "hankin miestä tällä hetkellä". Haku voi olla päällä, mutta siitä ei kannata repiä stressiä. Stressaantunutta ihmistä ei kukaan jaksa katsoa, koska ne on aina niin kireitä, ja kun yrittää saada itselleen parisuhdetta, niin pitäisi olla hurmaava.

No, siis osa on sinkkuja, ja parisuhdetta vailla. Sitten on pareja, jotka on tavallaan sinkkuutta vailla. Toisen kanssa on ihan hyvä olla, mutta toisaalta houkuttaisi olla yksin, kulkea baareissa iskemässä silmää jokaiselle itseä miellyttävälle ja flirttailemassa baaritiskillä. Kannattaako se? Ei, ei se sekään kannata.

Älkää olko ihmiset niin fiksaantuneita. Sen boksin (Napapiirin sankarit on hieno leffa), parisuhteen, yhdenillanjutun tai päättötodistuksen suhteen. Nyt on kevät. Haistelkaa sitä.

Miksi nyt o vielä lunta maassa? Hyvää äitienpäivää.

Merci, Abbelsiini.