Uteliaisuus on hieno laji. Olen itsekin todella utelias, kyselen paljon asioita ja pengon kamoja –mutta vain luvan kanssa. Kysyn aina ensin, saanko vähän harrastaa uteliaisuutta esimerkiksi kun kävin poikakaverini kotona ensimmäisen kerran. Jos haluan tietää jotakin arkaluontoista, kysyn kysymyksen, mutta annan pakotien, pakko ei ole vastata.

Missä vaiheessa uteliaisuus menee yli? Luultavasti silloin, kun makaat seurustelukumppanisi kanssa peiton alla alasti aamulla, ja kaveri tulee kiskaisemaan peiton yli nähdäkseen ”ootteko te hässiny”. Kyllä, ymmärrän uteliaisuuden, mutta sen voi kysyä ääneen, eikä todistaa sitä kun toinen alkaa huutaa kuin palosireeni että saatanan idiootti.

Uteliaisuudessa pitää muistaa toisen yksityisyyden kunnioitus ja korrekti käytös. Ei kenenkään päältä mennä repimään peittoa aamulla, varsinkaan jos siellä alla makaa kaksi. Ei kenenkään naisen laukkua kannata mennä penkomaan ilman lupaa, ja kenenkään yöpöydän laatikkoon ei luvatta sovi kurkistaa. Kenenkään viestejä ei sovi lukea. Ei varsinkaan tyttö- tai poikakaverin.

Yksityisyys on jotain todella hienoa, ja pyydän sydämeni pohjasta, että te, murmelit jotka vielä jaksatte osoitteessa abbelsiini.vuodatus.net vierailla ja lukea näitä säälittäviä tekstinräpöstyksiä, kunnioittaisitte uuden vuoden kunniaksi toistenne yksityisyyttä, ja uskaltaisitte pyytää (tai vaatia kovaan ääneen) sitä myös itsellenne.

Rakastakaa toisianne tänä vuonna erityisen paljon.

Merci, Abbelsiini.