Kirjottelin eilen illalla väsyneenä. Inspiraation toi onnela-perjantain tapahtumat.

Hei.
Ole hetken aikaa siinä.
Ole kuin tuntisit
ole kuin rakastaisit.
Pidä minut kyljessäsi
pidä minua lämpimänä.
Halaa minua
juoksuta sormesi hiusteni läpi
suutele minua.
Rakastuitko jo?

~~

"ei vittu oon kännissä"
"NO AIJJAA?! :D "
ja sitten tekstaat jollekin muulle.
minä istun kainalossasi typeränä.
maanantaina kuulen että viestit
menivät kaverilleni.
Joka ei halua että oon sun kans.
mitä niissä viesteissä luki?
haluaksie että mie soitan sulle
vai törmätäänkö me taas
sattumalta?
Taisin odottaa taas liikoja.

~~

Kyllä son hupasaa olla täysikänen. Ihan mahaan sattuu ko naurattaa niin paljon.

 

 

*************************************************************************************************************************************************

Asiasta härkäpapuihin. Kaksviikkoa pikkukoiran pentuihin. Pikku-Beaglen masu on jo selkeesti suurentunu, nisien ympäriltä on lähteny karva, ja se ei jaksais enää oikeen juosta. voi pientä. :) Tuossa sille asennetaaan mun ikkunan takana uutta, isompaa koppia. Kuvan lupaisin, mutta en saa sitä tänne mitenkään, joten sen voitte unohtaa.
Iskän siskon mies (serkun veljen kummin kaima) on jotenki kytköksissä johkai oppilaitokseen, johon annettiin oppilaille tehtäväksi suunnitella ja valmistaa koirankoppi. Aika hieno son, tätytyy myöntää, että propsit niille. :)
Ihan oikean talon seinät tehneet, ehkä 1½ kertaa isompi ko tuo vanha, plus siinä on tuolle auringon palvojalle tehty terassikin.
Aika söpöä. Ja hienoa.

Mutta jep, täytyy tästä palata kouluhommien pariin, jos sitä tänään vois johkai keskittyäkki.

Miksi jotkut asiat on niin kamalan vaikeita myöntää jopa itselle?

Merci, Abbelsiini.