Blogissani vierailevat henkilöt näkevät kuvauksesta vasemmassa yläreunassa, että olen naispuolinen ihmislapsi. Jos minua alkaa vaivata jokin, kuten päänsärky, lihassärky, voimattomuus,  yletön väsymys, diagnoosi on auttamatta ”solet raskaana”.
Totesin eräänä aamuna kavereilleni, että olin voinut herätessäni pahoin, mahaan koski, ja muutamia muita oireita. Tiesin heti mikä olisi vastaus, kun vain sulkisin suuni. En ollut ajatellut asiaa ennen kuin rupesin pulputtamaan ongelmiani, että ainoa mitä tilanteestani voisi sanoa, on että olen raskaana. 

Paitsi kavereilta, myös terveydenhoitoalan ihmisiltä tulee aina ensimmäisenä ehdotuksena raskaus. Soitan kouluterveydenhoitajalle ja totean että taitaa olla hemoglobiini pohjassa ku väsyttää, voisinko tulla tarkistuttaan? Puhelimesta kuuluu ennen ajanvarausehdotusta ”onko mahdollisuus että olisit raskaana?” Ymmärrän toki, että se on helpoin tie ulos kaikesta, ja ensin kannattaa kokeilla se ennen kuin aletaan miettiä onko kilpirauhasissa vikaa vai jossain munuaisissa, mutta hei, ihan totta. Itsehän minulle ehkäisyvalmisteenkin olet määrännyt!

Terveydenhoitajien raskauskyselyt ymmärrän, se on heidän työnsä, mutta kavereiden raskausmääritelmät ovat lajinsa huippua. Aivan, kaverini tietävät että seurustelen, ja ollaan molemmat siinä iässä, ettei mitään teinejä enää, ja lapsentekohommia oletetaan harjoitettavan. Kuitenkin he tuntevat minut myös niin, etten ole mikään hulttiotyttö, joka unohtaa ehkäisyn (tai ”unohtaa” ehkäisyn) ja paukahtaa paksuksi ja vakuuttaa kaikille että joo joo, pillereiden läpi. Miksi siis, kun kysyn että miksi huimaa ja nälättää ja on huono olo, sanotaan että PAKSUNA eikä esim ootkos syöny milloin viimeksi?

Merci, Abbeliini (not knocked up.)

Kaveri kertoi veljensä ostaneen upouuden Alfa Romeon. Se herättää välittömästi mielikuvan nuoresta ja komeasta miehenalusta, joka asuu omillaan ja varmaan myös bilettää yömyöhään. Todellisuudessa kyse on luultavasti rikkaan perheen kotona asuvasta vätyksestä joka ei ole tehnyt päivääkään töitä ansaitakseen edes kolmannesta autostaan.

Useiden tuotteiden kehittäjät luovat haluamansa mielikuvan kuluttajalle. Uuden mersun rattiin istutetaan mainoksessa trendikäs mieskuski ja terveysjuoman mainoskuvauksiin on maksettu urheilullinen ja hyvännäköinen nuori nainen. Välillä, kuluttajien ostaessa ja käyttäessä tavaraa, mielikuvat vaihtuvat. Alunperin nuorelle ja urheilulliselle tarkoitettu Ferrari onkin yhtäkkiä keski-ikää ja kaljuuntumiskriisiä lähestyvän miehen ajettavana.

Yhtiöt ja tuotteiden kehittäjät luovat kuluttajalle mielikuvia, jotta he saisivat tuotteitaan myytyä kuluttajien havitellessa tiettyä mielikuvaa itsestään. Muun muassa Nestlén Fitness -murojen mainoksiin ja pakkauksiin on laitettu solakka nuori nainen, ja ihmisille luodaan kuva murojen terveysvaikutuksista. Näihin muropaketteihin on terveysvaikutusmielikuvaa alettu liittää erinäisiä jumppa-, jooga- ja ruokapäiväkirjalevyjä. Kun Nestlén muroja syönyt kuluttaja lähtee ostoksille, mielikuvia luovat merkit vaikuttavat sielläkin, ja kuluttaja tarttuu merkkituotteeseen monta kertaa halvemman, samanlaisen tuotteen ohi. Mielikuvilla saavutetaan paitsi korkeammat myyntiluvut, myös tuotteen arvon nousu. Kun pikeepaidan rintaan on brodeerattu pieni irvistävä krokotiili, sen hinta nousee ainakin kolminkertaiseksi, kuin samanlainen toisen valmistajan paita, ilman sitä kirottua krokotiiliä. Kuluttaja joka ostaa liskolla varustetun paidan, ostaa paljon muutakin kuin vaatekappaleen: kuluttaja ostaa mielikuvan itsestään trendikkäänä ja merkkitietoisena.

Mielikuvien luominen on oleellista lähes jokaiselle tuotteelle. Paulig mainostaa Juhla Mokkaansa ja kuluttajalle on luotu mielikuva pehmeän ja täyteläisen makuisesta kahvista. Maybelline mainostaa meikkejään, kuten meikkivoidetta, joka jättää ihon siloisen ja luonnollisen näköiseksi, ja kuluttajan mieleen jää kuva täydellisestä meikkivoiteesta, jonka taustalla järki yrittää huutaa, että täydellinen iho ei ole luonnollinen. Saarionen luo mielikuvaa luonnollisesta ja "äitien tekemästä" ruoasta kuluttajalle, jotta valmisruokien oston yhteydessä ei syntyisi niin suurta syyllisyydentunnetta, kun nyt valmisruokaa ollaan kuitenkin ostamassa.

Mielikuvilla kyllästetty, brändätty, tuote on siis "tavallista" tuotetta arvokkaampi - tai näin ainakin halutaan kuluttajille uskotella. Mielikuvien tehtävä on luoda eroja tuotteiden välille Kun rivissä on kolmatta kymmentä ripsiväriä peräkkäin, ostoskoriin tarttuu se, joka pelkän ripsivärin sijasta myy  mielikuvillaan kauneutta ja menestystä. Mielikuvia nykyaikana aletaan iskostaa jo pienten lasten päähän. Leikkikentällä nelivuotais osaa toiselle lapselle osoittaa puvussaan Reima-merkkiä, ja -uskomatonta mutta totta - lapset ymmärtävät merkin päälle. Eiväthän aikuisetkaan kovin mielellään pukeudu ehkäpä Prisman tai Citymarketin vaatteisiin, tai ainakin niistä pitää silloin leikata merkit pois. Vaatteiden pitää kai vähintään olla H&M ja Lindex -osastoa, vielä mielummin Marimekolta.

Ihmisten "arvo" aletaan laskea merkkituotteiden perusteella. Kuka ostaa kaupan omaa tonnikalaa, kun voi saada merkkituotetta Kuka ostaa Pirkka huuhteluainetta, kun vähän enemmällä rahalla saa MiniRiskiä? Nuoret, jotka kulkevat Conversen tennart jalassa, ovatkin kai automaattisesti "parempia ihmsiiä", kuin halpoja kopioita kuluttavat.

Oli miten oli, merkeistä ja niisen mielikuvista on tullut osa arkipäivää ja loppua ei näy. Vielä.

Miksi sanotaan että olemme ostettavissa, onko se totta? 

Merci, Abbelsiini.

postattuani edellisen, alkoi vituttaa niin maan perkeleesti nuo englanninkieliset spämmäykset tuolla.

Mullahan ON spämmifiltteri päällä. Mitä mie olen tehny väärin? 

Hajottaa saatana.

Jos joku on asian suhteen fiksumpi, voi tulla pätemään.

Ja sitäpaitsi en saa tuota hyperlinkkipaskaa toimimaan. Lagaa sitten, ei kinosta.

Siis jos kiinnostaa missä käyn lukemassa ja tappamassa aikaa..

http://kirjahiiri.blogspot.com/

http://off-the-walls.blogspot.com/ 

http://lapcream.blogspot.com/ (koska Rovaniemi.)

http://blissu.blogspot.com/ (koska naurattaa.) 

http://www.mmonkeybusiness.blogspot.com/ (koska kirjoitusten värikkyys.)

http://kisshatefuckme.blogspot.com/ (entinen kiss hate fuck LOVE me, nykyinen Läpäläpämaa.)

http://kikiversusworld.blogspot.com/ (koska olen seurannut kaverin kahta edellistä, niin kerta kiellon päälle)

Ja komeaksi kruunuksi Henriikka Rönkkösen seksiblogi City lehden verkossa. Suosittelen.

 

Nyt sitä jääkiekkoa. Suomi-Usa, hakkaa päälle jalopeura?

Mertsii, vaimikäsoli.

Abbelsiini.

 

Kevät.

Tunteiden lämpiämisen aikaa.

Kuulemma. Itsehän pölähdin seurustelusuhteeseen marraskuisena yönä. Kai me ollaan nyt sitten onnellisia ja rakastuneita, kun on tämä kevätkin.

Suurin osa kavereistanikin on jo seurustelusuhteessa. Ja sitten on niitä jotka eivät ole. Ne on fiksaantuneita sen miehen/naisen hankintaan. Kannattaako se? Ehdottomasti ei. Jos jokin on tullakseen, se tulee. Ei sitä niin voi ajatella, että "hankin miestä tällä hetkellä". Haku voi olla päällä, mutta siitä ei kannata repiä stressiä. Stressaantunutta ihmistä ei kukaan jaksa katsoa, koska ne on aina niin kireitä, ja kun yrittää saada itselleen parisuhdetta, niin pitäisi olla hurmaava.

No, siis osa on sinkkuja, ja parisuhdetta vailla. Sitten on pareja, jotka on tavallaan sinkkuutta vailla. Toisen kanssa on ihan hyvä olla, mutta toisaalta houkuttaisi olla yksin, kulkea baareissa iskemässä silmää jokaiselle itseä miellyttävälle ja flirttailemassa baaritiskillä. Kannattaako se? Ei, ei se sekään kannata.

Älkää olko ihmiset niin fiksaantuneita. Sen boksin (Napapiirin sankarit on hieno leffa), parisuhteen, yhdenillanjutun tai päättötodistuksen suhteen. Nyt on kevät. Haistelkaa sitä.

Miksi nyt o vielä lunta maassa? Hyvää äitienpäivää.

Merci, Abbelsiini.