Tilanne on omasta arkipäivästäni. Miespuolinen henkilö veti itseltään käden auki veitsellä, melko pahasti. Kuulemma pärjäsi, eikä haava ollut kuin ”pikkuinen pintanaarmu”, mutta muutaman minuutin päästä lysähti lattialle kasvot valkeina. Ensiavussa laittoivat kolme tikkiä.

Mikä tarve miehillä on olla haavoittumattomia tai esittää pärjäävänsä aina? Omaa heikkouttaan kun ei sovi myöntää, ja vaikka todella repisi kätensä mihin piikkilankaan, on aina kyseessä pintanaarmu. Älkää nyt olko hölmöjä. Kenelle se pitää esittää että on voittamaton? Naisille? Eikä, mehän just hoidetaan ja sidotaan ne. Miehille? No niille ehkä, kun joukko härkäpäisiä ovat, eikä kukaan suostu myöntämään heikkouttaan.

Tänään kävin luovuttamassa verta, ja mukaani lähti yllämainittu herra henkiseksi tueksi, kun ensimmäinen kerta minulle oli. Poika katseli valkeana kun käteeni pistettiin neula, ja oli oksentaa hissiin jolla poistuimme. Kiitos tästäkin.

Ei kenenkään tarvitse esittää rohkeampaa ja vahvempaa kuin on. Voi olla juuri niin herkkis veren suhteen kuin haluaa, kuka siitä välittää?

Hulluja, nuo roomalaiset.