Arkistoista löysin tämmösen tekstin.

20.7.2010

Joitakin ihmisiä ikävöi. Tuntuu että ei ole nähnyt pitkiin aikoihin ja haluaisi tavata ja jutella.
 Toisia ihmisiä ikävöi todella. Tuntuu kuin itsestä puuttuisi pieni pala, mutta palan jättämä aukko paranee.
Sitten on niitä, joita ikävöi epätoivoisesti. Heistä on kiinni päivittäiset askareet. Tuntuu kuin ei oilisi ollenkaan kokonainen, kuin puuttuisi yksi raaja. Tuntuu että maailma on  mennyt sekaisin kun on erossa. Vaikeinta on kun toisesta ei tunnu samalta.
 Minä tunnen maailman vääristyneeksi paikaksi jolla ei ole tarkoitusta (ennen tarkoitus olit sinä) eikä päämäärää. Sinä tunnet uuden ihastuksen. Minä tunnen polttavat muistot joihin takerrun ja elän niistä kun sinua ei ole. Sinä tunnet uudet huulet, uuden ihon, uudet silmät, hiukset, ajatukset. Minä koen kivun, sinä lämmön. Tiedän että se ei olisi ollut sattumaa tai nappikauppaa tunteilla. Se oli jotain merkityksellistä. Aukaise silmäsi ja näe mitä tapahtuu.